[arvio] Pasi Pitkänen: Kadonneiden eläinten saari

Kadonneiden eläinten saari

Pasi Pitkänen
Kadonneiden eläinten saari
WSOY 2017
ISBN 978-951-0-41569-6

Pasi Pitkäsen kirjoittama ja kuvittama kuvakirja Kadonneiden eläinten saari on vauhdikas seikkailu, jonka päähenkilönä on Matias-niminen pieni poika. Hän on tuonut pikkusiskonsa Jennin syntymäpäivälahjaksi sirkukseen. Kesken esityksen tapahtuu jotain yllättävää: mustavalkoinen hirviö sieppaa kainaloonsa pienen leijonanpennun ja leijona-asuun pukeutuneen Jennin ja häviää. Matias syöksyy rohkeasti hirviön perään ja saa mukaansa sirkusleijonan, jonka pennun hirviö sieppasi. Parivaljakko lähtee  seuraamaan hirviötä veneellä aavalle ulapalle ja ajelehtii salaperäiselle viidakkosaarelle.

Kuvitus esittää kirjan päähenkilön Matiaksen hyvin pieneksi pojaksi, jolla on suuret silmälasit ­– hän ei siis ole mikään tyypillinen sankarihahmo. Ulkonäkö kuitenkin pettää! Pieneksi pojaksi Matias on todella rohkea ja toimelias. Hän ei pelkää syöksyä suin päin seikkailuun pelastaakseen pikkusiskonsa. Tarinan edetessä Matias osoittautuu myös reiluksi ja oikeudenmukaiseksi.

Kadonneiden eläinten saari muistuttaa Tarzarin, Mowglin ja Robinson Crusoen seikkailutarinoita villissä viidakossa. Viidakkosaarella Matias ja Pete-leijona törmäävät erikoisiin otuksiin, jotka osoittautuvat jo kauan sitten sukupuuttoon kuolleiksi eläimiksi. Saarella asustaa muun muassa dodoja, jotka ovat hävinneet maapallolta noin 350 vuotta sitten sekä glyptodontteja ja jättiläislaiskiaisia, jotka molemmat ovat hävinneet maapallolta noin 10 000 vuotta sitten. Kuvitukset esittävät saaren huimia, vaihtelevia maisemia: tiheää viidakkoa, korkeita jättiläispuita, vaarallista juoksuhiekkaa, pauhaavia vesiputouksia ja trooppisia rantoja. Saari on siis sekä uskomattoman kaunis että vaarallinen – aivan kuten seikkailusaaren kuuluukin olla!

Kirjassa on paljon liikettä ja vauhtia. Sen kuvitus muistuttaa monella tapaa elokuvakerrontaa. Vastaavanlaisia vauhdikkaita ja tapahtumarikkaita kuvakirjoja tuotetaan usein animaatio- ja piirroselokuvien pohjalta. Aukeamalta toiselle siirryttäessä kirjassa tapahtuu paljon: usein kuvakulma, tunnelma ja tapahtumapaikka vaihtuvat dramaattisestikin. Tarina noudattaa täydellisesti draaman kaarta ja kirjasta ei puutu jännitystä. Jennin ja leijonanpennun sieppaaja, jättiläismaki näyttäytyy pelottavana hahmona punaisena hehkuvine silmineen. Lopulta kaikki kuitenkin kääntyy parhain päin.

Kirjassa on vahva luonnonsuojelullinen näkökulma: jättiläismaki sieppasi leijonanpennun ja leijona-asuisen Jennin sirkuksesta, koska harvinaisia barbarileijonia on maailmassa enää kourallinen. Se haluaa suojella sukupuuttoon kuolevia eläinlajeja – onhan se itsekin lajinsa viimeinen. Lopulta Pete-leijona pentuineen päättää jäädä asumaan saarelle, koska oikeastaan ne eivät edes halua esiintyä sirkuksessa. Matias ja Jenni palaavat kotiin, mutta lupaavat kirjan lopuksi: ”Emme anna yhdenkään eläinlajin kuolla sukupuuttoon!” Kirjan loppu viljaa, että tämä ei ollut heidän viimeinen seikkailunsa.

Kadonneiden eläinten saari on mainio kuvakirja seikkailun nälkäisille luonnonystäville!

Jutta Setälä 6/2017

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s