[arvio] Ninka Reittu: Sinä olet superrakas

0JWV_kansiCC.inddNinka Reittu
Sinä olet superrakas
Otava 2017
ISBN 9789511309994

Ninka Reittu on kirjoittanut ja kuvittanut riemastuttavan kuvakirjan rakkaudesta. Söpöstelyn sijaan tässä kirjassa mietitään, mitä rakkaus on, miltä se tuntuu ja miten se oikein toimii. Samalla puuhastellaan yhdessä supersankarijuttuja ja puhutaan vähän rumiakin.

Aiheesta on kirjoitettu paljon esimerkiksi sisarkateuden (vaikkapa Jane Chapman: Rakkaus ei lopu kesken, 2017) tai rakkauden rajojen (Catherine Leblanc: Rakastatko minua jos…, 2012) näkökulmasta. Reitun kirjassa kiehtoo erityisesti se, miten realistisesti siinä kuvataan kahden ihmisen, tässä lapsen ja aikuisen, suhdetta. Rakkaus ei aina ole helppoa, mutta epämukavuus ei hävitä rakkautta.

Kirjan päähenkilöitä ovat iso supersankari ja pieni supersankari, tekijän mukaan isä ja poika. Päähenkilöiden mieheys on merkittävä asia, sillä tutkimusten mukaan pojille puhutaan tunteista vähemmän kuin tytöille ja tunteiden osoittamista pidetään epämiehekkäänä. Siksi poikien on myös vaikea tunnistaa ja nimetä tunteita. Kirja antaa sekä lukijalle että lapselle luvan osoittaa tunteita ja puhua niistä. Tunteista tehdään supervoima sen sijaan, että ne olisivat jotain noloa ja piiloteltavaa.

Kirjassa pohditaan paitsi rakkautta myös muita tunteita kuten rohkeutta ja mustasukkaisuutta. Hahmot osoittavat monin tavoin epävarmuutta ja heikkoutta. Välillä kertoja-minä käpertyy Ison syliin turvaan. Samaan aikaan sekä kertoja että Iso ovat hyvin aktiivisia toimijoita, osoittavat hellyyttä, leikkivät raisuja leikkejä, kokkaavat ja tekevät monenlaisia hommia. Vaikka kirja on kaunis, se ei ole siirappisen söpö tai tunteileva, päinvastoin.

Kirja on suunnattu lapsille, mutta se liikuttaa myös aikuista lukijaa. Reittu onnistuu tavoittamaan jotain olennaista sekä rakkaudesta että vanhemmuudesta. Perheiden lisäksi kirjaa voi lukea lapsiryhmille osana tunnetaitojen harjoittelua, kirjan ajatukset rakkaudesta kun pätevät myös ystävyyteen. Supersankarin asu sopii mitä tahansa sukupuolta edustavalle lapselle, joten vaikka kirjan minä on poika, jokainen lapsilukija voi halutessaan olla kuvituksen pieni supersankari.

Reitun tussitekniikka on värikäs ja omaperäinen. Viiva syntyy ohuella metallipiirtimellä ja japanilaisella mustalla, nestemäisellä tussilla, väreihin hän käyttää huopakyniä. Kukkakedolla loikova ja katonharjalla istuva pari on kuvattu herkullisissa väreissä. Kuvat ovat eloisia, liikkeessä ja tunnetta täynnä. Reittu on kirjoittanut ja kuvittanut aikaisemmin Messi ja Mysteeri -kuvakirjasarjaa, jossa seurataan kissakaverusten vinkeitä seikkailuja. Lisäksi hän on kuvittanut Hannele Lampelan Prinsessa Pikkiriikki -satuja. Aiempien kuvitusten elämisen riemu toistuu tässäkin tarinassa.

Paula Niemi 6/2017

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s