[arvio] Maijaliisa Dieckmann: Ville Romunen ja Sibeliuksen kadonnut sävel

Maijaliisa Dieckmannville-somunen-ja-sibeliuksen-kadonnut-savel_1
Ville Romunen ja Sibeliuksen kadonnut sävel
Kuvitus Raimo Huittinen
Kustannus-Mäkelä
ISBN 978-951-883-810-7

Maijaliisa Dieckmannin kirjoittama Ville Romunen ja Sibeliuksen kadonnut sävel sijoittuu Tuusulanjärven kulttuurimaisemaan. Teos on uusin osa Ville Romunen -sarjassa, jossa on ilmestynyt jo useita lastenkirjoja. Yhteisenä piirteenä tämän sarjan mukaansatempaaville teoksille on helppolukuisuuden lisäksi juuri kiinnostava kulttuurimiljöö, vanha linna tai muu nähtävyys sekä jännittävät tarinankäänteet ja hersyvä huumori.

Päähenkilö on itsenäinen ja terävä poika, Ville Romunen, jonka työhönsä uppoutuneet vanhemmat ovat vanhan tavaran kauppiaita: ”ostavat romua ja myyvät antiikkia”, kuten kirjailija heitä hauskasti kuvaa.  Toiseksi päähenkilöksi kohoaa mielikuvitushahmon omainen, salaperäinen Mummo Mutikainen, ärhäkkä ja jopa aggressiivinen kulttuurimatkaaja ja aarteenetsijä, Villelle ja naapurin Lillille huimia seikkailuja ja historiantietämystään tarjoava supermummo.

Kirjassa mummon tiedot ja luennoitsijataidot pääsevät jälleen kerran esiin vierailtaessa Tuusulan rantatiellä Aleksis Kiven kuolinmökissä, Lotta-museossa ja Pekka Halosen ateljeekodissa Halosenniemessä, mutta varsinainen seikkailu sijoittuu Jean Sibeliuksen Ainolaan. Sarjan aiemmissa osissa on tavattu hölmöilevä rosvokaksikko, mutta tässä kirjassa vastapariksi päähenkilöille saadaan vaihtelun vuoksi koominen mammanpoika David sekä hysteerinen opas. Oman osansa tapahtumien kulkuun ja Sibeliuksen kadonneen laulun metsästykseen tuo myös tietokonenörtti Ari.

Maijaliisa Dieckmann on kuvannut Päivi Heikkilä-Halttusen toimittamassa teoksessa Matka mielikuvitukseen (Tammi 2004) kiinnostavasti uraansa kirjailijana: ”Kirjoittamiseni lähtökohta oli linnavuori, ja kaikista Suomen mäkilinnoituksista nimenomaan Liedon Linnavuori. Ennen sen huipulle kiipeämistä en ollut haaveillut kirjailijan urasta. Siellä jouduin voittamattoman kirjoittamishalun valtaan, enkä minkä tahansa kirjoittamisen vaan menneitten aikojen kuvaamisen. Siinä koukussa olen yhä, eikä kuvattavista aikakausista ja tapahtumista ole puutetta.”  Kirjojensa lempihenkilöksi nousee Dieckmannin mielestä Ram, kivikaudella elänyt tyttö, joka kamppailee sekä pahoja ihmisiä että luonnonvoimia vastaan kolmiosaisessa sarjassa Ram ja linnunkuvainen ruukku (1993), Ram löytää synnyinsijansa (1994) ja Ram, tähtien tytär (1996).

Monet Maijaliisa Dieckmannin lasten- ja nuortenromaanit sijoittuvatkin yleensä Suomen historian eri aikakausiin, esikoisteos Pakene luostariin ilmestyi vuonna 1977.  Toinen luostariaiheinen romaani Luostarin Piritta voitti Topelius-palkinnon vuonna 2003. Arvid Lydecken -palkinnon Dieckmann sai Louis Braillen lapsuudesta ja pistekirjoituksen tarinasta kertovasta romaanista Väläys pimeässä vuonna 2011.  IBBY Finlandin nimeämä Väläys pimeässä – Louis Braillen ja pistekirjoituksen tarina valittiin kansainvälisen IBBY-järjestön Outstanding Books for Young People with Disabilities 2011 -julkaisuun ja kiertäviin kansainvälisiin kirjanäyttelyihin.

Nostan hattua kiinnostavia ja mukaansatempaavia historiallisia lasten- ja nuortenromaaneja edelleen kirjoittavalle Maijaliisa Dieckmannille!

Teresia Volotinen

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s