[arvio] Laura Ruohonen & Erika Kallasmaa: Tippukivitapaus

9789511310006Laura Ruohonen
Tippukivitapaus
Kuvittanut Erika Kallasmaa
Otava 2017
ISBN 978-951-1-31000-6

Tätä on odotettu! Lastenrunokirjat Allakka Pullakka (Otava 2004) ja Yökyöpelit (Otava 2008) ovat vihdoin saaneet jatkoa! Tippukivitapaus on tekijäparin, Laura Ruohosen ja Erika Kallasmaan, kolmas anarkistinen lastenrunokirja. Sen edeltäjät ovat poikineet julkaisunsa jälkeen mm. musiikkinäytelmän Helsingin kaupunginteatterissa, Ylen tuottaman 13-osaisen lastenohjelman, CD-levyn ja lastenkonsertteja. Allakka Pullakan ja Yökyöpeleiden runot ja niiden hahmot elävät omaa elämäänsä. Myös Tippukivitapaukseen perustuva musiikkinäytelmä tullaan näkemään Kansallisteatterin suurella näyttämöllä syksyllä 2017.

Tippukivitapaus koostuu yhteensä 33 huvittavasta, anarkistisesta ja hieman surumielisestäkin runosta, joista lyhin on vain kolmen säkeen mittainen ”Sukka-haiku” ja pisimmissä on kuusikin säkeistöä. Runot ovat mitaltaan tai mitattomuudeltaan hyvin vaihtelevia. Yhteistä niille on kuitenkin toisto, runsas loppusointujen käyttö, kielellä leikkiminen sekä tekstin asettelun ja typografian vaihtelu. Runojen otsikot on kirjoitettu käsin. Niiden lisäksi runoissa on tehostesanoja ja kokonaisia säkeitä, jotka on muusta runosta poiketen tekstattu käsin. Myös kuvitusten seassa on usein tekstisisältöön liittyviä huudahduksia ja muuta tekstiä, joka tukee runon tarinaa.

Jokainen Tippukivitapauksen runo on oma itsenäinen kokonaisuuteensa, jossa on oma miljöönsä, tarina ja hahmot. Runoon liittyy tiiviisti kirjan kuvitus. Niillä aukeamilla, joilla on kaksi runoa, kuvitus yhdistää kahden runon maailmat yhdeksi erikoiseksi kokonaisuudeksi. Esimerkiksi yhdellä aukeamalla sauna (”Vasta vastaan vihta”) ja Suomen ja Ruotsin raja (”Haaparannan Tapani”) sulautuvat yhteen: toisella puolella lahtea saunotaan ja toisella tanssitaan juhannussalon ympärillä. Aluksi sattumanvaraiselta vaikuttava yhdistelmä osoittautuukin yllättävän loogiseksi luoden uusia merkityksiä.

Tippukivitapaus runoilee joukon eriskummallisia, yllättäviä, sympaattisia ja ärsyttäviä hahmoja. Omissa runoissaan seikkailevat mm. Ali-olio, Manu Maaninen, diktaattori Diktaatta, Haaparannan Tapani, kutterikuski Kusti ja Rämeämmä. Tavallisista lapsista ja äideistäkin on pari runoa, kuten niin todenmukaiselta lapsiperhearjelta kuulostava ”Nirson lounas”:

Äiti, ootko kuuro?
Mua risoo riisipuuro
ja ranskalaiset potuttaa!

Mä vihaan munavoita
pitsaa pastaa silakoita
on pullaa turha tuputtaa.

Maito on märkää
ällöän härkää
on lihakeitto liian lödee.

Äiti, turha luulo,
syö itse inha puuro
mä haluan jotain parempaa!

Hillo on löllöö
juusto on ällöö
nuudelis on nuiva maku.

Äiti, älä penää!
Mä en syö koskaan enää
kuin lentäviä lettuja!

Kuvituksissa mikään tekstin olento, paikka tai tapahtuma ei näytä ennalta-arvattavalta tai tavalliselta. Kallasmaa on loihtinut toinen toistaan erikoisimmille hahmoille vieläkin mielikuvituksellisemman ja persoonallisemman ulkoasun. Usein kuvitus tuntuu tarttuvan muutamaan sanaan runossa ja luo niiden ympärille kokonaisen tilanteen, joka on yleensä jotain yllättävää ja erikoista. Kuvituksissa tapahtuu myös paljon sellaista, mihin teksti ei viittaa. Kuvituksissa esimerkiksi toistuu kaksi hahmoa, keltainen papu ja ruskea kikkare, jotka puuhailevat milloin mitäkin. Nehän ovat Allakka Pullakka -kirjasta tutut Seija Soija ja ruåttalainen rusina!

Tippukivitapauksen runoja on vaikea typistää muutamaan sanaan. Ne ovat tyyliltään, tematiikaltaan ja aiheeltaan niin moninaisia ja vaihtelevia. Osa runoista on leikkiä sanoilla, kielellä ja käsitteillä, kuten ”Takatalven taikaa”. Muutamassa runossa taas mukaillaan vanhoja perinneloruja ja päivitetään niitä nykyaikaan, kuten ”Jos on hanskat” ja ”Ostin kerran”. Osa runoista kertoo selkeämmin tarinan, kuten esimerkiksi surumielinen ”Rämeämmä”:

Rämeämmä
ähkii äyskii
röhkii räyhää
kuplii kiehuu
kurlaa kaunaa
jokaisella röyhkäisyllä
syvään nieluun vetää mutaa.

Kukaan ei tiedä,
miksi se mökää.

Öisin joskus hiljaa itkee,
eikä kukaan kuule.

Ärtyisän ulkokuoren taakse kätkeytyy herkkyyttä ja yksinäisyyttä. Samaan tapaan myös Tippukivitapauksen näennäisen nonsensen taakse kätkeytyy paljon merkityksiä ja syvyyttä. Kirja kestää varmasti monta lukukertaa – mieluiten yhdessä ja ääneen!

Huikea lukukokemus!

Jutta Setälä 5/2017

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s