[arvio] Lasten oma taidekirja

Lasten oma taidekirja. Barnens konstbok. Art Book for Childrenlasten oma taidekirja
Toimittaneet Eija Aarnio, Mari Alijoki, Anna Luhtala, Anja Olavinen ja Ira Westergård
Tammi 2015
ISBN 978-951- 31-8246- 5

Tässäpä lapsille ja aikuisille uudenlainen tapa tehdä tuttavuutta Suomen taideaarteisiin ja käydä lasten kanssa taidemuseossa! Kansallisgallerian työryhmä on toimittanut tietokirjan nimeltä Lasten oma taidekirja. Siihen on koottu kuvia Ateneumin taidemuseon, Nykytaiteen museo Kiasman ja Sinebrychoffin taidemuseon kokoelmien teoksista. Kirjan tekstit ovat suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi.

Taideteokset on järjestetty kymmeneksi eri teemaosioksi. Ensimmäinen kokonaisuus on nimeltään ”Tassuja, nokkia, kuonoja ja kavioita”, johon on koottu tähän aihepiiriin sopivat teokset Magnus ja Ferdinand von Wrightiltä, Akseli Gallen-Kallelalta, Giovanni Benedetto Castiglionelta, Johan Henrik Scheffeliltä, Pentti Sammallahdelta, Eero Järnefeltiltä, Marcus de Byeltä ja Olli Lyytikäiseltä. Ne eivät ole aakkos-, aika- tai aihejärjestyksessä. Muut kirjan aihekokonaisuudet ovat nimeltään ”Juhlan pyörteissä”, ”Vuodenaikojen vaihtelua”, ”Matkoja ja kaukomaita”, ”Leikkejä väreillä ja muodoilla” ”Perhepiirissä”, ”Syömään!”, ”Monenlaisia tunteita” ja ”Parhaat päällä”.

Ryhmittely auttaa keskittymään osakokonaisuuteen ilman taideähkyä, sillä taidekirjaan on koottu 111 suomalaisten rakastamaa teosta rinnakkain jostain työn yksityiskohdasta otetun kuvan kanssa. Kuhunkin työhön tutustutaan siten, että kirjan aukeaman oikealle puolelle on kuvattu jokin yksityiskohta ja vasemmalla puolella näemme kuvan varsinaisesta taideteoksesta. Alkusanoissa neuvotaan kysymään, missä kohtaa teosta yksityiskohta on, ja mitä muuta mielenkiintoista voi nähdä, jos katselee teosta oikein tarkkaan.

Tutustuin kirjaan yhdessä kahdeksanvuotiaan tytön kanssa, jolla on kiinnostusta kuvalliseen ilmaisuun ja kyky tehdä luovia ratkaisuja askarteluissaan, piirustuksissaan ja maalauksissaan. Eläinaiheisessa kokonaisuudessa hän ihastui eniten Akseli Gallen-Kallelan Afrikan kaudelta olevaan Seeproja-maalauksen (1909) yksityiskohtaan takaapäin kuvatusta seeprasta. Oivallus, että niinkin voi kuvata eläintä, ei aina edestä tai sivulta!

Olipa kerran -osion töistä Akseli Gallen-Kallelan Aino-triptyykki (1891) siirsi keskustelun luovasti ja pitkäksi aikaa Kalevalaan, koska tytöllä oli kotihyllyssään Lasten oma Kalevala. Aino ja muutamat muutkin teoksen alastonkuvat, kuten esimerkiksi Magnus Enckellin Herääminen (1894), aiheuttivat myös syvällistä keskustelua alastomuudesta. Muistin itsekin lapsena hämmästelleeni Kolmen sepän patsaalla miesten alastomuutta.

Kirjan teoksista lapselle ainoa ennestään tuttu taulu oli Hugo Simbergin Haavoittunut enkeli (1903), jota oli käsitelty edellisvuonna koulussa. Kirjan tarkastelun aikana ajattelin, että lapsen taidemaku on varmaan sellainen, että hän pitää Suomen kultakauden töistä. Mutta luulo ei ole tiedon veroinen! Kun pyysin tyttöä nimeämään suosikkinsa kirjan taideteoksista, hän tiesi heti sanoa, että se on Nykytaiteen museo Kiasman kokoelmiin kuuluva Simryl Gilin Itsekylväytyviä (1999), jonka materiaalina ovat Australiasta, Malesiasta ja Suomesta kerätyt siemenet, palot ja kävyt sekä muovi- ja kumipyörät.

Teresia Volotinen

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s