[arvio] Katariina Romppainen: Sori vaan, se on totuus

Romppainen, Katariinasorivaan_1
Sori vaan, se on totuus
Karisto 2015
ISBN 978-951-23-5984-4

Katariina Romppaisen uutuus käsittelee monessa perheessä kohdattavaa ongelmaa: rahat eivät riitä muuhun kuin pakollisiin menoihin. Senja elää kahdestaan äitinsä kanssa, ja joutuu tyytymään käytettyihin vaatteisiin, halvimpaan einesruokaan ja vanhan malliseen älykännykkään. Luokkakavereilleen hän on uskotellut, että asuu kaupungin vuokratalojen sijaan hienolla asuinalueella ja on varakkaampi kuin oikeasti on. Valheessa on kuitenkin vaikea pysyä: ystävät haluaisivat tulla käymään, toisinaan on vaikea muistaa, mitä tuli kerrottua ja pidemmän päälle valehteleminen alkaa tuntua pahalta.

Senjan elämä muuttuu, kun hänen äitinsä saa muutaman kuukauden työkeikan Norjasta. Senja muuttaisi siksi aikaa isovanhempiensa luokse. Senja ei ole koskaan tavannut isovanhempiaan, sillä hänen äitinsä on nuorempana katkaissut kaikki välit Senjan isän puoleisiin sukulaisiin. Senja ei voi uskoa korviaan tai silmiään, kun käy ilmi, että isovanhemmat asuvat Hunajalaaksossa, kaupungin varakkaimmassa kaupunginosassa. Juuri siellä, missä Senja on ystävilleen väittänyt asuvansa. Isovanhempien kautta Senjalle avautuu myös mahdollisuus päästä tapaamaan isäänsä. Isästä on tullut Senjan mielikuvituksessa täydellinen tyyppi, rento, mutta kuitenkin isällinen hahmo, joka ymmärtää häntä paljon paremmin kuin äiti. Reissu isän luokse ei vain loppujen lopuksi mene niin kuin Senja oli kuvitellut, ja Senja joutuu näkemään totuuden isästään.

Kirja ei saarnaa eikä tuomitse, muutamia epäuskottavia kohtauksia löytyy, mutta pääosin pystyin uskomaan Senjan kokemuksia elämästä ja miltä ne tuntuvat. Uskoisin, että kaikki nuoret käyvät läpi tunteita siitä, että pitäisi olla tietynlainen sopiakseen joukkoon. Jos on erilainen, joutuu porukan ulkopuolelle. Kaikilla meillä on toisinaan tarve esittää olevamme joku muu kuin se, joka oikeasti olemme. Ongelmia tulee kuitenkin siinä vaiheessa, kun kulissit alkavat kaatua ja valheet paljastua. Totuuden myöntäminen itselleen ja ystävilleen on vaikeaa, mutta totuus myös vapauttaa. Se tuo esiin ne henkilöt, jotka oikeasti pitävät sinusta siksi, että olet sinä, ei vain siksi, että asut jossain tietyssä paikassa tai koska sinulla on paljon rahaa.

Romppainen on aikaisemminkin käsitellyt kirjoissaan nuorten elämän vaikeita asioita, ja hän hoitaa asian hyvin. Sori vaan, se on totuus on sopivan mittainen ja helposti lähestyttävä kirja hankalasta aiheesta.

Suvi Oksanen

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s