[arvio] Katariina Heilala: Päivä Korkeasaaressa. Eläintarhan elämää

Katariina Heilalapäivä korkeasaaressa
Päivä Korkeasaaressa. Eläintarhan elämää

Kuvittanut Jusa Hämäläinen
Tammi 2015
ISBN 978-951-31-8167-3

Korkeasaaren eläintarha on kuulunut Helsingin perinteisiin nähtävyyksiin jo 1800-luvulta saakka, ja on yhä edelleenkin hyvin suosittu. Korkeasaari-aiheinen tietokirja onkin mainio tapa saada enemmän tietoa elämyksellisen eläintarhavierailun rinnalle.

Päivä Korkeasaaressa. Eläintarhan elämää -teos rakentuu siten, että Jusa Hämäläisen kuvittama kertomusosio kuvaa isoäidin ja hänen lastenlastensa Jaden ja Jannen retkeä Korkeasaareen, jossa he tapaavat myös eläintenhoitajan ja oppaan. Eläintarhan esittelykierroksella lapset tekevät hyviä kysymyksiä ja saavat niihin kattavia vastauksia – ja samalla me lukijatkin saamme paljon uutta tietoa eläintarhan asukkaista ja toiminnasta.

Tarinan lisäksi kirjassa on tietoruutuja ja Korkeasaaren arkistosta peräisin olevia valokuvia monista eläintarhan eläimistä. Tarinaa ja tietopaketteja täydentävät vielä teoksen alussa oleva saaren selkeä kartta sekä loppuun koottu mukava lajintuntemustehtävä. Koska Korkeasaari on yksi maailman vanhimmista eläintarhoista, olisin kaivannut myös siitä omaa tietoruutua vanhoine valokuvineen. Nyt kertomuksessa mainitaan vain, että isoäitikin oli lapsena käynyt siellä, siis arvatenkin joskus 1950-luvulla. Toki sellainenkin valokuva olisi ollut mukava nähdä!

Itselläni oli tähän lasten tietokirjaan tutustuessa asiantuntijaoppaana 8-vuotias tyttö, joka antoi teoksesta runsaasti palautetta. Kumppanilukijani tutki hyvin kiinnostuneesti kirjan alussa olevaa karttaa, ja palautteli sen avulla mieleen omia kokemuksiaan edelliskesän eläintarhavierailustaan. Erityisen mukavia olivat hänen mielestään paviaanit. Näin hän viritteli itseään samalla perehtymään kiinnostavaan aiheeseen.

Kertomusosio ei ollut tytön mielestä yhtä kiinnostava kuin eläimistä kertovat tietoruudut. Siihen vaikuttivat kuulemma liian pitkät alkutoimet ennen kuin henkilöt pääsivät perille, sekä myös se, että tarkka ja suorapuheinen tyttö ei pitänyt tarinan kuvista. Värit olivat hänen mielestään tunkkaiset ja ihmisten mittasuhteissa vikaa, esimerkiksi joissakin kuvissa ihmisen toinen käsi on aivan liian pitkä toiseen verrattuna tai pää väärän kokoinen. Kivana asiana pidimme kuitenkin kumpikin sellaista itsenäistä kuvituksen yksityiskohtaa, että Jade saattaisi ulkonäkönsä perusteella olla ulkomailta adoptoitu, vaikka sitä ei tarinassa kerrottukaan. Helppo oli olla samaa mieltä tytön kanssa kirjan piirroksista, kun taas valokuvat olivat meistä kummastakin erittäin hyviä.

Opimme kumpikin tämän tietokirjan avulla myös monia uusia asioita, kuten uhanalaisten eläinlajien suojelusta eläintarhojen tuella tai yleensäkin eläinten hyvinvoinnin edistämisestä. Lukukumppanini kiinnostui Jaden tapaan erityisesti villieläinsairaalasta.

Loppuaukeaman tunnistustehtävä oli hauska tapa muistutella mieliin teoksessa esiteltyjä eläinlajeja. Itseäni nauratti kovasti, kun tyttö suositteli nikkaroivalle isälleen hyasinttiaran hankkimista apulaiseksi, koska se pystyy taitavasti avaamaan vahvalla nokallaan jopa muttereita!

Teresia Volotinen

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s