[arvio] Kari Vaijärvi: Väinö Lakeus ja Kultasormen tapaus

Vaijärvi, Karivaino-lakeus-ja-kultasormen-tapaus_1
Väinö Lakeus ja Kultasormen tapaus
Kuvittanut Martti Sirola
Kustannus-Mäkelä 2016
ISBN 978-951-883-805-3

Koulujen kesäloman alkaessa kohtaa usein kaikkensa antaneita ja loman tarpeessa olevia opettajia. Sellaisia hahmoja on myös Timo Parvelan Ella-sarjan ja Tuula Kallioniemen Reuhurinteen ala-asteesta kertovissa lastenkirjoissa. Täysin vastakkainen fiktiivien opettajatyyppi on puolestaan kirjailija Kari Vaijärven luoma tarmonpesä nimeltä Väinö Lakeus, jolle kesäloman alkaminen on kamala päivä – sata päivää ilman mitään mielekästä tekemistä! Myös Martti Sirolan sarjakuvakuvitus korostaa hauskasti Väinö Lakeuden reipasta ja harteikasta olemusta.

Jotain tuttua tässä energisessä hahmossa on, totta tosiaan! Väinö Lakeus aloitti näet opettajanuransa jo viime vuosituhannella, WSOY:n oppikirjasarjassa Suomi, joka ilmestyi vuosina 1992–1996. Silloin oli uutta, että oppikirjasarjaan kirjoitettiin varta vasten tarinoita. Kirjailijan ja kuvittajan yhteistyönä syntyi veitikkamainen tuumailija ja jännittäviä asioita puuhaava sankariopettaja, joka pisti luokkahuoneessa tuulemaan. Opettajat tekevät työtä vahvalla persoonallaan vuosikymmenestä toiseen, ja niinpä myös Väinö Lakeus on tehnyt paluun ja hypännyt nykyaikaan. Tervetuloa!

Kari Vaijärven laajan lastenkirjatuotannon ominainen piirre on velmuilevan huumorin ja toiminnallisen seikkailukertomuksen kombinaatio. Myös tämä teos on sellainen: mukaansatempaava, jännä ja helppolukuinen. Kirjan päähenkilö joutuu kaikenlaisiin hauskoihin tilanteisiin yhdessä Jaskan, Vennun ja Marjaanan kanssa, jotka pääsevät kommentoimaan opettajansa edesottamuksia vaikkapa elokuvatähtenä, luonnonsuojelijana tai rokkarinakin. Mielenkiintoisen kirjan luettavuutta lisäävät myös erilaisten fonttien käyttö sekä ennen kaikkea Martti Sirolan mainiot ja varovaisintakin lukijaa innostavat sarjakuvat, jotka mielestäni olisivat voineet olla suurempia. Nyt tuntuu, että ne on täytynyt ahtaa liian pienelle sivulle.

Vaijärvelle on kirjailijana tyypillistä myös pyrkimys vuorovaikutteisuuteen, eli se, että hän monen aiemman kirjansa tapaan pyytää jälkisanoissaan lukijoiltaan ideoita, kommentteja ja yhteydenottoja. Tällainen toiminta kannustaa nuoria lukijoita antamaan konkreettista palautetta, joka on kirjailijalle erittäin arvokasta. Kultasormen tapaus paljastaa, että kirjoista on paljon hyötyä. Kannattaa siis perehtyä tähänkin kirjaan!

Teresia Volotinen

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s