[arvio] Jukka-Pekka Palviainen: Tarpeeksi reilua

tarpeeksi_reilua_kp(1)Palviainen, Jukka-Pekka
Tarpeeksi reilua
Karisto 2016
ISBN 978-951-23-6011-6

Arttu rakastaa elokuvia ja suunnittelee yhdessä ystäviensä Koposen ja Jossun kanssa lyhytelokuvaa, jolla voisi voittaa lyhytelokuvakilpailun. Kilpailun pääpalkintona on matka Venetsian elokuvajuhlille, ja tämä palkinto houkuttaa Arttua. Porukka tarvitsee kuitenkin joukkoonsa vielä yhden näyttelijän, ja Arttu päättää kysyä mukaan ihanaa Jasminea, jota hän on katsellut pidemmän matkan päästä jo jonkin aikaa. Artun ja muiden yllätykseksi Jasmine suostuu mukaan elokuvaan oikopäätä. Valitettavasti kukaan ei arvaa, mihin kuvaukset vielä päättyvät. Kuvausmatka saarelle vanhan kasarmin alueelle uhkaa muuttua vaaralliseksi itse kullekin, ja suurimmassa vaarassa on Jasmine.

Kirjassa vuorottelevat Jasminen päiväkirjan sivut ja muu tarina. Päiväkirjan kautta lukija pääsee Jasminen pään sisälle ja näkemään asioita, joista muilla ei ole aavistustakaan. Jasmine varastaa tavaroita ilman mitään järkevää syytä. Varsinaisesti hän ei saa tästä toiminnasta mitään iloa itselleen, mutta ei pysty myöskään lopettamaan. Myös tunteet Arttua kohtaan ovat ristiriitaiset, Jasmine pitää Artusta, mutta samanaikaisesti hän yrittää pysyä tästä kauempana. Jasminella ei kerro sitä suoraan, mutta hänellä tuntuu olevan ongelmia rakentaa luottamusta uusiin ihmisiin, osaksi kotioloista johtuen. Äitipuoli, joka yrittää olla enemmän ystävä kuin äiti, mielisairas äiti, joka on hoitolaitoksessa onnellisempi kuin aikaisemmin missään muualla ja reissutyötä tekevä isä ovat aiheuttaneet kaikki oman jälkensä Jasminen sisimpään.

Tarpeeksi reilua käsittelee mielenterveysteemaa myös nuorten parissa. Jossu on salaa rakastunut Arttuun ja kokee Jasminen uhkaksi itselleen. Herkkä mieli tekee tepposet ja pieni ihastuminen muuttuu pakkomielteiseksi käytökseksi. Jasmine on haittatekijä, joka täytyy eliminoida pois oikean rakkauden tieltä: Arttu varmasti rakastuu Jossuun, kun Jasminea ei enää näy, tai näin ainakin Jossu ajattelee. Kirjassa puhutaan psykoosista ja lukija jää pohtimaan sitä, kuinka helposti teini-ikäiset voivat antaa toistensa teot anteeksi. Pystyykö sen ikäinen nuori ymmärtämään syyt teon takana: ihminen muuttuu psykoosissa tunnistamattomaksi eikä ole vastuussa omista teoistaan? Hyvä, että tällaista käsitellään nuortenkirjoissa, mutta jäin miettimään sitä, käsitelläänkö asia tarpeeksi hyvin ja loppuun asti. Olisi mielenkiintoista kuulla kohderyhmän ajatuksia kirjasta.

Suvi Oksanen

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s