[arvio] Iiro Küttner: Puiden tarinoita – Merenkulkija

Merenkulkija_etukansi_Iiro Küttner
Puiden tarinoita – Merenkulkija              
Kuv. Ville Tietäväinen
Books North
IBSN 978-9527125-00-7

Merenkulkija on Puiden tarinoita -kirjasarjan kolmas itsenäinen osa. Aiemmat osat ovat Puuseppä ja Ritari. Merenkulkija-kirjan eeppisen sadun kirjoittaja Iiro Küttner on elokuvakäsikirjoittaja, ja teksti onkin hyvin visuaalista. Tarinan kuvittanut Ville tietäväinen on graafikko, kuvittaja ja sarjakuvataiteilija.

Kirja kertoo meren rannalla, aavikon saartamana asuvasta prinssistä. Hänellä on kaipuu merelle, jonne äiti on kauan sitten kadonnut. Prinssi haluaa ostaa laivan, jolla voisi purjehtia kauas. Kylän lähistöltä löytyy meripihkaa, jolla kaupankäynti on kiellettyä. Prinssi ja hänen valtaan haluava veljensä kuitenkin rikkovat sääntöä ja ostavat meripihkalla laivan siemeniä. Teolla on arvaamattomat seuraukset, koska ahneet ihmiset käsittävät meripihkan olevan helposti anastettavissa vartioimattomasta kylästä.

Laivan siemenetkään eivät käyttäydy odotetusti. Vuosikausia jatkuneen kastelun seurauksena aavikolle kasvaa kolme komeaa puuta. Mutta prinssikin ymmärtää, etteivät ne riitä laivan rakentamiseen. Kun hän hautaa taistelussa kuollutta veljeään puun alle, laivan salaisuus paljastuu. Lapio osuu johonkin kovaan. Hiekasta löytyy laiva, jonka mastoja kolme kaunista puuta ovat. Ja lopulta prinssi pääsee merelle. Monikerroksisesta, runollisesti etenevästä tarinasta saavat aikuisetkin osansa.

Kuvitus on aistivoimaista; siinä kuvataan kaarnan pintaa, kuivuudesta halkeilevaa maata ja hiekasta esiin työntyvää tainta. Värit ovat maanläheisiä, lähes askeettisia. Tekstuurien rikkaus näkyy, kun kirkkaat värit eivät vie huomiota. Suuri puu on kuvattu siluettimaisesti taivasta vasten, ihminen on puun juurella hyvin pienenä. Laiva purjehtii tummassa sinessä, puunlatvapurjeet voi melkein kuulla. Piirrosviiva on dynaamista ja voimakasrytmistä, värien rajat utuisempia. Joistakin kuvista tulee mieleen metalligrafiikan vedokset.

Kun Merenkulkija-kirjan ottaa käteensä, se henkii arvokkuutta ja huolellisuutta. Jo kirjan pitkänomainen muoto poikkeaa A4-formaatista edukseen. Kovista kansista, silkkisistä nauhoista, joilla voi merkitä lukukohdan, ja kermanvärisestä paksusta ja himmeästä paperista voi aistia vanhan kunnon satukirjan. Taitto on levollinen, pysty- ja vaakalinjojen varassa lepäävä. Kirjasarjan teosten kannet ovat keskenään lähes samanlaiset, vain ilme puunrungossa muuttuu toisenlaiseksi. Kauniin kuoren sisällä on ajaton tarina.

Kaisa Torkki

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s