[arvio] Elina Pitkäkangas: Kuura

Pitkäkangas, Elinapitkakangas
Kuura
Myllylahti 2016
ISBN 978-952-202-709-2

Kun puhutaan Suomesta ja yliluonnollisista olennoista samassa lauseessa, olento, joka sopii karuun ja kylmään maahamme parhaiten, on ehdottomasti ihmissusi. Suomalainen suhtautuuu susiin pelonsekaisella kunnioituksella, ja tämä on yksi niistä syistä, miksi ihmissusikuvasto sopii suomalaiseen maisemaan kuin nyrkki silmään. Susista käydään myös jatkuvaa debattia, jossa korostuvat luontoarvot ja toisessa päässä ihmisten pelot. Ihmissusiaihetta on käytetty jo aiemmin nuorten aikuisten kirjallisuudessa, ja nyt aihe saa uuden käsittelyn Elina Pitkäkankaan esikoisteoksessa.

Kuurassa eletään Suomessa, jossa hukat eli ihmissudet elävät kaupunkien ja kylien muurien ulkopuolella. Yöaikaan muureja vartioidaan mahdollisten hyökkäysten varalta, ja petoja myös metsästetään. Päähenkilö Inka elää ystävänsä Aaronin kanssa Kuurankeron kaupungissa, joka sijaitsee Turun lähellä. Viimeiseen kolmeenkymmeneen vuoteen hukkahyökkäyksiä ei ole tapahtunut, ja eivätkä nuoret osaa suhtautua vaaraan kovin vakavasti.

Asiat muuttuvat, kun Inkan pikkuveli Tuukka loukkaa itsensä pudottuaan muurilta. Tuukka viedään Turkuun sairaalaan, ja Inka haluaa päästä näkemään hänet mahdollisimman pian. Pahaksi onneksi muurin portit on suljettu, joten Inka riskeeraa niin oman kuin muidenkin hengen ja karkaa portista. Inkan perään lähtee yksi vartijoista, Leo, ja saavutettuaan Inkan he joutuvat keskelle hukkien hyökkäystä.

Inkan elämä muuttuu, kun hän todistaa Leon olevan myös hukka, mutta ei perinteinen hukka. Leo pystyy muuntautumaan hukaksi oman mielensä mukaan ja säilyttämään inhimillisyytensä myös hukan hahmossa. Leo vannottaa Inkan pysymään asiasta hiljaa, ja Inka tottelee. Sairaalassa hän kuulee Tuukan heiluvan elämän ja kuoleman rajalla, ja tämä tapahtuma käynnistää Inkan uhkarohkean suunnitelman: hankkia hukanverta veljelle, jotta tämä saisi hukkatartunnan ja parantuisi. Tämä ei kuitenkaan tule olemaan niin yksinkertaista, kuin Inka ajattelee: Inkan karkaamisen myötä hän on asettanut koko Kuurankeron hukkavaaraan, ja kaikilta kuurankerolaisilta tullaan ottamaan verikoe, jotta voidaan varmistaa, ettei tartuntoja syntynyt tuona yönä. Paljastuu, että Leo ei ole Kuurankeron ainoa hukka, ja tämä toinen hukka tulee olemaan suuressa vaarassa.

Myllylahti on osunut häränsilmään tällä kirjalla, ja Kuura onkin avausosa uudelle trilogialle. Pararomanttista nuorten aikuisten kirjallisuutta on Suomessa julkaistu yllättävän vähän, lähin vertailukohta onkin Rouhiaisen Susiraja-sarja. Nämä kaksi sarjaa ovat kuitenkin kuin yö ja päivä. Siinä, missä Rouhiaisen sarja on hyvinkin romanttinen ja enemmän jännittävä kuin pelottava, on Pitkäkankaan Kuura synkkä ja enemmän kauhuun nojaava.

Päähenkilö Inka on äärimmäisen typerä ja itsekeskeinen hahmo, josta on vaikea pitää. Hänen ja Leon suhde ei ole perinteinen paranormaalin romantiikan suhde, vaan taustalla on oman edun tavoittelua. Perinteisempää romantiikkaa edustaakin Inkan ystävän Aaronin ja Leon siskon Matleenan suhde. Hienoa, että kirjailija on uskaltanut kirjoittaa näin ääripäähahmot samaan kirjaan. Samoin narttumaisen, ei-niin-miellyttävän päähenkilön kirjoittaminen on raikas ja yllättävä veto. Kokonaisuutena kirja on hitaasti käynnistyvä, mutta mukaansa tempaava tarina. Loppurytinän perusteella on vaikea nähdä, mihin seuraavassa osassa mennään. Epätoivoinen ihminen tekee epätoivoisia tekoja, ja näiden tekojen seuraukset voivat olla kohtalokkaat.

Suvi Oksanen

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s