[arvio] Carl-Johan Forssén Ehrlin: Norsu joka tahtoi nukahtaa & Kani joka tahtoi nukahtaa

Carl-Johan Forssén Ehrlin
Norsu joka tahtoi nukahtaa
Kuvittanut Sydney Hanson
Suomentanut Ulla Lempinen
Otava 2017
978-951-1-30810-2

Kani joka tahtoi nukahtaa
Kuvittanut Irina Maununen
Suomentanut Ulla Lempinen
Otava 2015
978-951-1-29856-4

Carl-Johan Forssén Ehrlin julkaisi vuonna 2015 omakustanteena “maailman ensimmäisen nukutuskirjan” Kani joka tahtoi nukahtaa. Kirjassa hyödynnetään psykologisia rentoutumiskeinoja, joiden avulla lapsi saadaan tuntemaan olonsa turvalliseksi ja rennoksi. Tämä edesauttaa nukahtamista. Norsu joka tahtoi nukahtaa (2017) julkaistiin ensimmäisen kirjan noustua kansainväliseksi myyntimenestykseksi.

Kirjat on suunnattu etenkin sellaisille perheille, joissa lapsen on vaikea nukahtaa. Ne sopivat kuitenkin myös muihin perheisiin. Moni lukija on lisäksi todennut, että nukutussadulla saa (tarkoituksella tai tahattomasti) nukutettua aikuisenkin.

Sekä Kani joka tahtoi nukahtaa että Norsu joka tahtoi nukahtaa alkavat ohjesivulla, jossa annetaan lukijalle melko seikkaperäisiä lukuohjeita. Tekstiin on merkattu kohtia, joissa lukijan tulee joko lukea hieman painokkaammin, lukea hieman hitaammin ja rauhallisemmin, haukotella tai tehdä jotain muuta, mihin tekstissä kehoitetaan. Norsu joka tahtoi nukahtaa -kirjassa lukuohjeita on yksinkertaistettu, mutta kirjan loppuun on lisätty vanhempien lähettämiä, nukutussadun käyttöön liittyviä kysymyksiä vastauksineen.

Molemmat kirjat ovat kuvitettuja satukirjoja, mutta niissä ei ole lasta kiinnostavia juonenkäänteitä, yllättäviä hahmoja tai muita seikkailun elementtejä. Kirjat turvaavat samaan peruskaavaan: kirjan eläin tekee vanhempansa kanssa retken jonnekin, mistä he löytävät nukahtamisen salaisuuden. Matkalla tavataan muita eläimiä, jotka ovat jo unisia ja menossa nukkumaan. Välillä rentoudutaan ohjatusti esimerkiksi askelmia laskeutuen tai toisen eläimen ohjeita noudattaen.

Nukutussatuja ei kannata lukea tavallisina satuina, sillä tarinoina ne ovat perin tylsiä. Tekstissä on paljon toistoa ja kertausta, eikä kertomuksessa ole varsinaista juonta, vaan niissä kuljetaan unisissa maisemissa ja keskustellaan muiden eläinten kanssa. Ainoastaan oman nimen kuuleminen saattaa olla lapsesta jännittävää.

Aikuiselle nukutussadun lukeminen on suoritus, joka ei erityisesti palkitse kirjallisuuden ystävää. Lisäksi kirjojen lukeminen tuottaa alkuun päänvaivaa, sillä lukija joutui kertaamaan ohjeita kirjan alusta. Toimivia tarinat kuitenkin olivat, ja ne saivat myös lukijan rentoutumaan.

Kirjojen kuvitus on kömpelö. Ohjeissa huomautetaankin, että kirjojen teho on paras silloin, kun lapsi vain kuuntelee satua, ei katsele kuvia. Norsu joka tahtoi nukahtaa -kirjan kuvitus on hieman ensimmäistä kirjaa kiinnostavampi, mutta tekstin lukutavan vuoksi kuvitusta ei olisi käytännössä tarvittu lainkaan.

Paula Niemi

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s