[arvio] Anja Portin & Aino-Maija Metsola: Ava ja oikukas trumpetti

ava ja oikukas trumpettiAnja Portin
Ava ja oikukas trumpetti
Kuvittanut Aino-Maija Metsola
WSOY 2017
ISBN 978-951-0-42344-8

Anja Portinin kirjoittama ja Aino-Maija Metsolan kuvittama kuvakirja Ava ja oikukas trumpetti soi heleästi ja kirkkaasti. Teos on viimeistä trumpetin töräystä myöten viimeistelty, herkkä kokonaisuus, joka kertoo yksinäisyydestä, ystävyydestä ja oman paikan löytämisestä maailmassa.

Kirjan päähenkilö on Ava-niminen yksinäinen tyttö, joka elää itselleen vieraassa ympäristössä ja maistelee kuulemiaan kummallisia sanoja: ”Makkara, kakkara, harakka, tarakka”. Ava löytää isoäitinsä vanhan trumpetin sisältä kirjeen, jossa isoäiti kertoo antavansa trumpettinsa hänelle. Kirjeessä sanotaan: ”Kun puhallat siihen, et ole enää yksin. Mutta ensin sinun on löydettävä joku, joka kuuntelee”. Niin Ava lähtee ulos soittamaan trumpettia ja etsimään ystävää.

Ava yrittää soittaa trumpettia parvekkeella, merenrannalla, rautatieasemalla ja kaupungin laidalla, mutta se vain turahtaa vaivalloisesti ”truuh-tru” eikä kukaan kuule. Ava ei huomaa, että kaikkialla häntä seuraa pieni pipopäinen poika uteliaana. Poika osoittautuu pienuudestaan huolimatta varsin käteväksi trumpetinputsaajaksi, ja niin soitin saadaan taas soimaan kirkkaasti. Lopulta jopa kaupunginorkesterin johtaja innostuu niin kuulemistaan sävelistä, että kiinnittää sekä Avan että pienen pojan orkesteriinsa.

Kirjan kieli on hyvin kaunista ja äänteiltään rikasta. Tekstissä hyödynnetään runsaasti äännetoistoa, joka sitoo yhteen sanoja ja merkityksiä. Kielikuvat antavat viitteitä tulevista tapahtumista, kuten esimerkiksi silloin, kun Ava törmää patsaaseen, jonka kengät ovat ”suuret ja pyöreät kuin patarummut”. Kerronnassa esiintyy paljon erilaisia ääniä ja onomatopoeettisia sanoja. Naakat sanovat ”nok nok”, ovi paukkuu ”pum pum” ja kun Ava törmää patsaaseen, kuuluu ”tömpsis”. Trumpetistakin kuuluu erilaisia turahduksia ja törähdyksiä. Äänet on piirretty muusta tekstistä poiketen käsin.

Aino-Maija Metsolan akvarellikuvitukset ovat herkkiä ja raikkaita. Niissä vuorottelevat laajat, utuisen tunnelmalliset väripinnat ja ohuet, vanhat pensselinvedot. Aavistuksen surumielinen värimaailma kuvaa kirjan tapahtuma-aikaa, syksyä. Okrankeltainen ja siniharmaa ovat käytetyimmät värit. Tehosteena jokaiselta aukeamalta löytyy säväys kirkkaan punaista: se toistuu Avan baskerissa, pojan pipon tupsussa ja kapellimestarin punaisissa hiuksissa. Kirjan kansi ja aukema, jolla Ava soittaa trumpettiaan, on värimaailmaltaan eksottisen värikäs ja iloinen.

Ava ja oikukas trumpetti kuvaa vierautta keskellä suomalaisuutta. Kirjan alussa Ava maistelee suomalaisia sanoja, jotka menevät häneltä helposti sekaisin. Hän myös ripottelee sokeria ikkunasta ulos ja pohtii: ”Tällaista lumi varmaan olisi, puhtaan valkoista ja kimmeltävää”. Ava siis todennäköisesti viettää ensimmäistä syksyään Suomessa. Trumpetinsoiton kautta Ava löytää tavan ilmentää itseään, nykyistä asuinpaikkaansa ja menneisyyttään. Häntä kuvataan tytöksi, jonka ”trumpetissa soivat kaikki maailman kielet: lumi ja hiekka, porkkanat ja pähkinät, korvapuustit ja kamelit, hylkeet ja hyeenat, villapöksyt ja silkkitoukat”. Kuvituksessa trumpetista lentää eksoottisia elämiä, hedelmiä, kumisaappaita ja paljon muuta.

Musiikin avulla Ava löytää siis paikkansa maailmassa, ystävän ja tavan olla oma itsensä vieraassa ympäristössä.

Jutta Setälä 6/2017

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s