[aarrearkku] Tuisku, pikku poni

Lapsuuden kirja- ja kirjastomuistot lämmittävät ihmisen mieltä pitkään. Itse muistelen useinkin – ehkäpä kirjastotyöstä johtuen – lapsuuden kirjastomatkoja isäni kanssa. Hiljattain keskustelin isäni kanssa lukemaan oppimisesta. Muistelimme, kuinka turhautunut olin aloittaessani ensimmäisen luokan koulussa: minä nimittäin osasin lukea, mutta opetus silloisessa peruskoulussa edellytti, että kaikki opettelevat samat asiat, samassa järjestyksessä. Näin jouduin minäkin opettelemaan tavaamista, ja voi miten tuskallista ja vaikeaa se oli, kun olin aivan omin neuvoin oppinut jo aiemmin lukemaan.

Uskon, että vauhtia kehitykselleni antoi nimenomaan kirjallisuusmyönteinen koti-ilmapiiri. Perheemme käytti ahkerasti kirjastoa ja niin opin minäkin arvostamaan lukemattomia maailmoja, joita kirjallisuus minulle avasi. Viikon kohokohta oli aina yhteinen matka kirjastoon. Ei ollut mitenkään tavatonta, että uppouduin kirjoihin niin keskittyneesti, että vanhempani kyllästyivät odottelemaan tuntitolkulla ja menivät edeltä kotiin. Joskus myös innostuin lainaamaan niin paljon isoja ja paksuja tietokirjoja, että isäni piti autolla hakea ne, koska en jaksanut kantaa niitä.

Yksi erityisen lämpimistä lapsuuden kirjamuistoista on Tuisku, pikku poni. Huomasin tässä päivänä eräänä muistelevani töissä Tuiskua usein, sillä tällä hetkellä kirjastoista lainataan hyvin ahkerasti Lin Hallbergin Sinttu- ja Eppu-kirjoja, ja ne muistuttavat minua Tuiskusta. Tuisku on ulkoasultaan samantyylinen, sujuvasti luettava ja mukaansatempaava sarja. Muistan, että pidin erityisesti Tuisku-kirjojen kansikuvista.

Tuisku-kirjat kertovat minä-muodossa pienen villigottlanninponi Tuiskun elämästä syntymästä asti. Tuisku syntyy villiponien laumaan, ja ennustuksen mukaan Tuiskusta tulee kaikkien maailman ponien kuningas! Tuiskulla on kullanvärinen karva ja Tuisku osoittautuu jo varsasta asti uteliaaksi ja rohkeaksi poniksi. Kirjojen tarinat ovat jääneet mieleen lämminhenkisinä, opettavaisina ja sympaattisina. Myöhemmissä kirjoissa villiponit kesyyntyvät ihmisen seuraksi ja asuvat ihmisten rakentamissa asumuksissa, mutta Lojstan metsään jää monta Tuiskun ystävää ja seikkailut heidän kanssaan elävät kirjasta toiseen.

IMG_20170307_123141
Kuva: Pia Göös

Tuisku-kirjoissa on käsitelty erilaisia tunteita ja tilanteita varsin taidokkaasti – luulen että siksi ne viehättivät lapsenakin. Tätä kirjoitustani varten luin muutamia Tuisku-kirjoja uudelleen ja totesin, että ne ovat kestäneet aikaa varsin hyvin. Tuisku on ponimaiseen tapaan oman arvonsa tunteva, itsepäinen ja rohkea – melkeinpä uhkarohkea – ja äkkipikainenkin. Tuisku ei alistu kiusaamiselle, vaan peräänkuuluttaa oikeudenmukaisuutta rohkeasti. Tuiskun ystävyys Nopsan kanssa ei aina ole helppoa, mutta ystävykset selvittävät välinsä aina.

Tuisku-kirjat on kirjoittanut ruotsalainen kirjailija ja toimittaja Marie Louise Rudolfsson. Kirjailija oli itse innokas ratsastaja ja hevosentusiasti. Vuonna 1969 lempihevosensa kuoleman jälkeen, hän ryhtyi kirjoittamaan ensimmäistä kirjaansa Maria och Blå prins. Kirja sai niin hyvän vastaanoton sekä kustantamolta että lukijoilta, että hän innostui jatkamaan kirjoittamista. Kahdeksassa vuodessa hän kirjoitti 35 hevoskirjaa.

Itselleni Tuisku-kirjat olivat lämminhenkisiä ja ihania kokemuksia, ja jo pelkästään kansikuvien katselu toi lapsuuden lokoisat lukuhetket mieleen.

Pia Göös

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s