[aarrearkku] Tuhannen ja yhden yön tarinoita

Kukapa ei voisi osoittaa lapsuudestaan jotain merkityksellistä kirjaa. Minulla niitä olisi useita, mutta yksi on enemmän kuin lukukokemus. Tuhannen ja yhden yön tarinat eivät ole minulle vain luettua tekstiä, vaan osa henkilöhistoriaani.

Tuhannen ja yhden yön tarinoiden varhaisin tunnettu versio on Wikipedian mukaan 900-luvulta. Minun versioni klassikkotarinoista on kuusiosainen laitos vuodelta 1968. Wikipedia kertoo, että tarinoista on karsittu myöhemmin avointa seksuaalisuutta ja raakaa väkivaltaa, mutta ilmeisesti tämä on kirjoitettu aiemmin. Näin päättelen, koska kun vilkaisin pitkän ajan päästä omaa sarjaani, ensimmäisen tarinan toisella sivulla kuninkaan poika tulee reissusta kotiin ja tapaa alastoman vaimonsa neekeriorjan syleilystä. Vimmastunut nuori mies tempaa miekan esiin ja surmaa molemmat siihen paikkaan. Jottei mitään jäisi epäselväksi, vieressä on koko sivun kuva, josta alastomuutta ja lähestyvää väkivaltaa voi ihastella värikuvassa.

cof
Kuva: Markku Kesti

Kirjahyllyssäni oleva versio on minulle se ainoa oikea. Sen osti äitini joskus talvella 1968-69 raskausaikojen lukemistoksi tai mahdollisesti jo ennen sitä virikkeelliseksi lukemistoksi. Tarinaa ei ole koskaan kerrottu minulle ihan samoin ja yleensä siitä on vaiettu huolella, joten värikkäät tulkinnat ovat saaneet aikojen kuluessa tilaa mielessäni. Synnyin yhdeksän kuukautta hääpäivän jälkeen kesällä 1969 ja tarinakokoelma jäi mummolan hyllyyn. Mummolassa vietin useimmat kesäni alakoulun loppuun saakka, joten kirjaan oli aikaa tutustua. Erityisesti koska mummulasta oli lähikirjastoon viisi kilometriä ja lähikirjasto oli auki vain joka toinen viikko pari tuntia iltapäivällä. Yksi huone lähikoulun kellarissa.

Opin lukemaan nuorena Aku Ankasta. Kun vietin kesiäni lapsena lähes kokonaan mummolassa, olivat innokkaan lukijan käsissä Akkarit pian kuluneet muusiksi. Alakouluikäiselle oli tarjolla äitini ja enojeni voittamia raittiuskirjoituskilpailupalkintoja tai papan hyllystä Tamminiemen pesänjakajat. Ja se Tuhat ja yksi yötä. Ratkaisu oli ilmeinen: Luin tietysti kaikki. Tosin vain yhden niistä useaan kertaan. Ihan ensiksi luin kirjasta vain hurjia seikkailuja ja veret seisauttavaa eksotiikkaa. Vähitellen aloin lukea varsinaisten tarinoiden välissä olevia faktaosioita, joissa käsiteltiin arabiankielistä kulttuuria ja käännösongelmia. Hieman isompana tietysti huomasin, että kuvitus pesi Anttilan myyntiluettelot mennen tullen kiinnostavuudessa. Ymmärtänette vihjauksen. Kokoelma oli osa kesiäni lähes vuosikymmenen ajan. Teinivuosina elämään löytyi muita kiireitä ja kirjat jäivät unohduksiin useiksi vuosiksi.

Aikanaan sain sarjan itselleni joululahjaksi ja nyt se täyttää pian viisikymmentä vuotta ollen koko elämäni ajan minun ja sukuni tarina. Onhan se kerännyt pölyä jo kolmen sukupolven hallussa. Jonain päivänä se toivottavasti menee perinnöksi ja säilyy suvun aarteena. Tai ehkä vaadin testamentissani, että se tuhkataan minun maallisten jäännösteni kanssa. Mutta ennen sitä, luen sen vielä kerran. Ehkä useamminkin.

Kitah alf lailah wa lailah

Markku Kesti

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s