[aarrearkku] Metsien kaukainen sini

Pirkko Ilmanen

Varhaisnuoruuteni merkittävimpiä lukukokemuksia olivat Anni Swanin Pikkupappilassa ja Ulla ja Mark -kirjat. Löysin kirjat kymmenkesäisenä. Olen lukenut ne uudestaan ja uudestaan varmaan toistakymmentä kertaa. Martta Wendelinin kansikuvitus siivitti mielikuvituksen lentoon. Tutkin aina kansikuvan tarkasti jotta pääsin uppoutumaan Anni Swanin lämpöön, hänen lapsia ymmärtävään ja luontoa ihailevaan maailmaansa.

 

Kirjojen päähenkilö Ulla on maalaiskappalaisen suurperheen keskimmäisiä lapsia. Hän on huono käsitöissä eikä muutenkaan käytännöllinen saati huolellinen. Hän rakastaa ihmisiä, luonnossa vaeltelua ja tarinoiden sepittelyä. Usein hän pelotteleekin pikkusisaruksiaan kertomalla heille kauhutarinoita. Tarkkavaistoinen Ulla huomioi ympäristöään terävän analyyttisesti ja humoristisesti. Kirja on hämmästyttävän hyvin kestänyt aikaa. Monet teemat ovat yhä ajankohtaisia.

Itselleni kaikki Swanin kirjat ovat olleet myös elämysmatkoja historiaan, 1800-1900 -lukujen elämään. Pikkupappilassa-kirjoissa tulee Ullan perheen historia hienosti esiin hänen menneitä tutkivan Liisi-sisarensa kautta. Liisi aikoo ylioppilaaksi ja historiantutkijaksi. Pidin kirjoissa myös Liisistä, mutta hän oli liian hillitty ihminen samaistumiskohteeksi.

Löysin Ullasta ystävän. Ymmärsin kirjaa lukiessani, mitä tarkoittaa sukulaissieluisuus. Ulla oli sieluni sisar; ajattelematon ja ajattelevainen yhtä aikaa, luonnosta lumoutuja, pursuilevan tunteellinen ja temperamenttinen. Ulla oli terapiaa itselleni, koska koin itseni aika samanlaiseksi. Peilasin itseäni Ullaan ja huojennuin huomatessani, että kun hänkin selvisi, niin minäkin selviän.

Lähtemättömästi on jäänyt mieleeni, kuinka Ulla pohtii satusilmiä Pikkupappilassa -kirjassa. ”Minä puolestani viis veisaan rahoista ja sen semmoisesta. Pääasia, että ihmisellä on satusilmät!” Ulla omistaa satusilmät, niiden avulla maailman näkee vaaleanpunaisten silmälasien läpi. Hänen mielestään satusilmät syntyvät sillä hetkellä, kun ihminen avaa ensi kertaa silmänsä, ja jos hän silloin näkee jotain kaunista.

Ulla myös haaveilee luonnossa. Hänen luontosuhteensa on lähes panteistinen; luonto on hänelle elollista ja se avautuu kaikkialla.  Hän pääsee metsään vaikka keskellä arkisen tiskaamisen taikasanojen metsien kaukainen sini avulla. Usein Ulla heittäytyykin lattialle ja kuiskaa taikasanansa ja vaeltaa mielessään metsien satumaisessa rauhassa.

Ulla oli tietämättään taideterapeutti ja mindfulness-ohjaaja. Hänellä on paljon opetettavaa vielä nykylapsillekin. Osaan yhä ulkoa Ullan taikasanat, ne ovat antaneet minullekin voimaa elämässäni, yhä vielä aikuisena.

Kiitos ystäväni satusilmä!

6/2017

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s